Fuzzy Coherence: Making Sense of Continuity in Hypertext Narratives
Hypertexts are digital texts characterized by interactive hyperlinking and a fragmented textual organization. Increasingly prominent since the early 1990s, hypertexts have become a common text type both on the Internet and in a variety of other digital contexts. Although studied widely in disciplines like hypertext theory and media studies, formal linguistic approaches to hypertext continue to be relatively rare.
This study examines coherence negotiation in hypertext with particularly reference to hypertext fiction. Coherence, or the quality of making sense, is a fundamental property of textness. Proceeding from the premise that coherence is a subjectively evaluated property rather than an objective quality arising directly from textual cues, the study focuses on the processes through which readers interact with hyperlinks and negotiate continuity between hypertextual fragments. The study begins with a typological discussion of textuality and an overview of the historical and technological precedents of modern hypertexts. Then, making use of text linguistic, discourse analytical, pragmatic, and narratological approaches to textual coherence, the study takes established models developed for analyzing and describing conventional texts, and examines their applicability to hypertext. Primary data derived from a collection of hyperfictions is used throughout to illustrate the mechanisms in practice. Hypertextual coherence negotiation is shown to require the ability to cognitively operate between local and global coherence by means of processing lexical cohesion, discourse topical continuities, inferences and implications, and shifting cognitive frames.
The main conclusion of the study is that the style of reading required by hypertextuality fosters a new paradigm of coherence. Defined as fuzzy coherence, this new approach to textual sensemaking is predicated on an acceptance of the coherence challenges readers experience when the act of reading comes to involve repeated encounters with referentially imprecise hyperlinks and discourse topical shifts. A practical application of fuzzy coherence is shown to be in effect in the way coherence is actively manipulated in hypertext narratives.
Source: Digital Repository of the University of Helsinki (HELDA)
Hyperteksti on yleisnimi digitaaliselle tekstityyppille joka rakentuu yleensä suhteellisen lyhyistä, lukijan tekemien valintojen mukaan järjestyvistä osista. Hypertekstit yleistyivät 1990-luvun alussa erityisesti Internetin vaikutuksesta, ja tänä päivänä suuri osa tietokoneen ruudulta luettavista teksteistä onkin hypertekstejä. Hypertekstien piirteitä on tutkittu viimeisten 20 vuoden aikana erityisesti hypertekstiteorian ja mediatutkimuksen oppialoilla, mutta niiden kielitieteellinen tutkimus on monelta osin edelleen alkuvaiheessa.
Tutkimus tarkastelee koherenssin eli tekstin eheyden rakentumista hyperteksteissä ja erityisesti hypertekstitarinoissa. Koherenssilla tarkoitetaan lukijalähtöistä kokemusta tekstin rakenteellisesta mielekkyydestä, eli lukijan vaikutelmaa tekstin eri osien kuulumisesta yhteen mielekkäänä kokonaisuutena. Hypertekstin osalta koherenssimuodostuksen keskeinen ongelma liittyy hyperlinkkien viittaussuhteiden epätarkkuuteen, epäsuoran vuorovaikutustilanteen dynamiikkaan ja tekstin pirstaleisen rakenteen synnyttämään kokemukseen temaattisesta epäjatkuvuudesta. Aihetta tarkastellaan tekstilingvistiikan, diskurssianalyysin, pragmatiikan ja narratologian teorioiden lähtökohdista. Tutkimus esittelee hyperlinkkien viittaussuhteiden tulkintaan liittyvät eri mekanismit primäärimateriaalista nostetuin esimerkein, korostaen erityisesti teoriamallien soveltuvuuden eroja hypertekstien ja perinteisten lineaaristen tekstien välillä.
Tutkimuksen tuloksena todetaan että hypertekstuaalinen tekstityyppi on synnyttämässä uuden lukutavan, joka edellyttää koherenssin käsitteen uudelleenarviointia. Tämä uusi koherenssin erityistyyppi, jota tutkimuksessa kutsutaan nimellä fuzzy coherence eli sumea koherenssi, perustuu toistuvien pienten koherenssiongelmien hyväksymiseen osana lukukokemusta. Erityisesti hypertekstikirjallisuuden piirissä sumeaa koherenssia voidaan hyödyntää myös kerronnallisena keinona.
Works referenced:
- 1 of 2
- next ›
